Auf Wiedersehen!

Kävin eilen lounaalla kahden suomalaisen ystäväni kanssa. Toinen heistä muuttaa perheineen ensi viikolla takaisin Suomeen viiden Münchenissä vietetyn vuoden jälkeen. Tuntuu hassulta, että pian hekään eivät enää asu täällä. Sitten on liian pitkä välimatka juhlia yhdessä lastemme synttäreitä tai sopia lounastreffit muutaman päivän varoitusajalla. Vaikka emme olekaan olleet yhteyksissä päivittäin, tulen silti kaipaamaan ystäväni suomalaista asennetta ja olemusta. Siinä on vaan jotain niin tuttua🙂 Onneksi on keksitty sähköposti, Facebook ja muut härpäkkeet, joten yhteydenpito ei varmastikaan lopu siihen, kun he muuttavat pois.

Onhan näihin Saksassa vietettyihin vuosiin mahtunut jonkin verran paluumuuttajia. Toiset käyvät täällä vain kääntymässä esim. oman tai puolison työn tuomana, toiset viihtyvät pidempäänkin. Jokaisella on eri syyt jäämiseen tai lähtemiseen.

Itse asiassa toinenkin eilen tapaamistani ystävistäni perheineen on muuttamassa pois Münchenistä ja Saksasta ensi syksynä, mutta he eivät mene paluumuuttajina takaisin Suomeen, vaan heidän seuraava etappinsa on rapakon takana Amerikan Yhdysvalloissa. Nykymaailmassa taitaa olla vähän niin, ettei voi koskaan olla täysin varma siitä, mistä itsensä löytää 5 tai 10 vuoden päästä. Varsinkin, jos on kiertolaiskipinä on iskenyt. Ja mikäs siinä on mennessä, varsinkin silloin kun lapset ovat vielä pieniä. Jossain vaiheessa on vaan päätettävä, haluaako antaa lapsilleen siivet vai juuret. Itse olen kasvanut juuret syvällä Päijät-Hämeen maaperässä, mieheni taas siivet selässä. Ja molemmista meistä on kasvanut ihan kelpoja kansalaisia. Näin ainakin luulen😉

Tässä pari tunnelmakuvaa lounaalta… / Here’s a couple of pics from the lunch…

———————————————————————————————————————-

Yesterday I had lunch with two of my Finnish friends. One of them is moving back to Finland next week with her family, after living 5 years in Munich. It feels funny, that soon they won’t be living here anymore. Then we will be too far apart to celebrate our kids’ birthdays together or to meet up for lunch on a short notice. Even though we didn’t have daily contact with each other, I’m going to miss my friend’s Finnish attitude and essence. There’s just something so familiar in it🙂 Luckily there are all kinds of ways to keep in contact, so I’m sure we will keep in touch after they have moved.

During my time in Germany, I have met quite a few people returning back to Finland or moving to other countries. Others come here only for a shorter period of time e.g. due to their or their partner’s job, others stay here longer. Everyone has different reasons to staying or going.

As a matter of fact, also the other friend that I met yesterday for lunch is moving away from Munich and Germany in the end of this year with her family. But their destination is not Finland, but a country in a totally different continent. They will relocate to the US. I guess in today’s world you can never be 100% sure where you will find yourself in 5 or 10 years time. And what the heck, go and see the world, especially when the kids are still young. At some point you then have to decide, whether you want to give your children wings or roots. I was raised up with roots deep in the soil of Päijät-Häme, my husband with big wings in his back. And both of us grew up being pretty normal. At least that’s what I think😉

One thought on “Auf Wiedersehen!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s