Uneton Münchenissä – Sleepless in Munich

Olin perjantaina laulutunnilla. Uusi nuottivihko kainalossa ja tarkoituksena laulaa aarioita tuosta uudesta opuksesta. Olin siis aiemminkin laulanut ko. aarioita, mutta matalammissa sävellajeissa. Koska olen laulunopettajani mukaan sopraano, niin nyt pitäisi sitten laulaa korkealta (ja kovaa). No kovaa ei todellakaan, siihen eivät vielä omat kyvyt riitä. Opettajani mukaan keskiäänialani on kunnossa, joten nyt pitää tehdä töitä sen äänialan suhteen, joka vaatii kehitystä. Eli ne ylä-äänet, damn. Järkeenkäypää ja meikäläisenkin edun mukaista, tottakai, mutta voi kuinka mukavaa olisikaan lauleskella omalla mukavuusalueella. Vielä mitä, nyt pitää siis vaan jaksaa harjoitella tekniikkaa eli alavatsasta lähtevää tukea, selän “levitystä”, miten pidetään kurkku auki, leuka rentona, äänen asemointia ja ohjaamista ikään kuin edessä olevaan “suppiloon” jne. jne. Yhtä aikaa pitäisi muistaa vaikka mitä! Mutta se ei vaadi muuta kuin harjoittelua ja harjoittelua, kyllä siitä pikku hiljaa monet asiat automatisoituvat.

Laulutunnin aikana tapahtui kehitystäkin, sillä jossain vaiheessa kuulostin opettajani mukaan kuoropojalta ja sitten vähän myöhemmin jo teini-ikäiseltä poikakuorolaiselta😉 Eli hei, jotain kehitystä sentään, haha… Ehkä jossain vaiheessa pääsen ihan aikuisten kirjoille. Sitä odotellessa – kotona harjoitellessa (ja naapureita ilahduttaessa) ja laulutunneilla käyden…

Tämä viikko on muutenkin ollut kummallinen. Yleensä nukun todella hyvin (mitä nyt saatan herätä yöllä 1-2 kerran siihen, että poika tai tytär pitää ohjata takaisin omaan sänkyynsä, mutta silloinkin nukahdan nopeasti), mutta tällä viikolla lähes jokainen yö on ollut rikkonainen. Olen heräillyt vaikka kuinka monta kertaa joka yö ja takaisin uneen pääseminen on ollut työn ja tuskan takana. Onkohan syynä ollut yötaivaalla helottanut täysikuu, maahan torstaina iskeytynyt aurinkomyrsky, ilmastonmuutos (kevät tekee tuloaan) vai Alpeilta puhaltava Föhntuuli..??? Vai se, että aivoni ovat joutuneet prosessoimaan liian suuren määrän saksan kieltä istuessani ma-to aamupäivät saksan kurssilla😉 Ota tuosta nyt selvää. Joka tapauksessa, unen suhteen tämä viikko on ollut aika katastrofi. Piste.

Joten nyt ei muuta kuin hyvää yötä! Toivottavasti se tuo itse kullekin kauniita unia. Ainakin tytär, poika ja karvainen kaverimme kuorsaavat omassa huoneessaan ja pesässään tyytyväisenä, toivottavasti meikäläinen pääsee kerhoon mukaan.

———————————————————————————————————————————–

I went to singing lesson on Friday. A new note book in my bag and the purpose to sing arias from it. I had sung the same arias before, but in lower key. But as, according to my singing teacher, I’m a soprano, now I will need to sing “high and loud” (a Finnish saying). Well definitely not loud, as my skills are not yet there, at that level. Apparently my medium register is fine, so we now need to work on the higher register, as it needs more development. So high notes, here I come. Damn. Makes sense, of course, and it’s also more beneficial for me, but oh how comfortable it would be to continue singing in my own comfort zone, so to say. But no, now I need to practice the techniques, like learning how to support the voice properly, how to “open” the back, how to keep my throat open and to relax my chin, how to position and direct the voice and so on, so on. So many things to remember at the same time! But hey, it takes only practice, practice, and little by little many of the things will become automatic.

At least there was some development during the lesson, as at some point my teacher told me that I sound like a choir boy and a bit later that I sounded already like a teenage choir boy. So, at least something, haha😉 Maybe at some point I will get to the adult league. That remains to be seen and while waiting – just more practice and singing lessons.

This week has been a bit weird also otherwise. Normally I sleep really well (if you don’t count the 1-2 times per night when either the son or daughter has to be taken back  to bed, but usually I fall easily and quickly back to sleep), but this week almost every night I’ve been really restless. I’ve woken up, I don’t know how many times, every night and falling back to sleep has been really hard. I wonder if it was the full moon staring us from the sky, the sun storm that reached the earth on Thursday, climate change (spring is coming) or the Föhn wind from the Alps..?? Or the fact that my brain has been processing too much information in German as I’m attending the language course from Mon to Thu😉 Go figure. Anyway, regarding sleep, this week has been a catastrophe. Full stop.

So good night! I hope it will bring sweet dreams to everyone. At least our Daughter, Son and Hairy Friend are all snoring happily in their own room and in his basket. I hope I’ll be able to join the club.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s