Ensimmäinen vierailuni smaragdisaarella – My first visit to the Emerald Isle

Joko arvaat missä kävimme? Annan vielä toisen vinkin: se on Euroopan kolmanneksi suurin saari. Ihan oikein, olin viime viikolla Miehen kanssa työmatkalla Irlannissa. Tarkemmin sanottuna Pohjois-Irlannissa Belfastissa, mutta lensimme ensin Dubliniin ja sieltä sitten vuokra-autolla pohjoiseen. Näin tuli siis nähtyä hieman sitä eteläosaakin.

Did you already guess where we went to? I’ll give another tip: it is the third biggest island in Europe. You got it right, last week I went on a business trip with Husband to Ireland. More precisely to Northern Ireland, Belfast, but we flew to Dublin and continued north with a rental car. So we got to see a bit of the southern part as well.

Iirin kieli oli ensimmäinen mielenkiintoinen asia, jonka huomasin heti lentokentällä (vihreät tekstit). Kiehtova kieli! Kun näkee sitä kirjoitettuna, ei ole hajuakaan, miten sitä tulisi lausua… Kuulimme iirin kieltä radiosta, emmekä ymmärtäneet sanaakaan. Tältä varmasti ulkomaalaisista tuntuu, kun he kuulevat suomen kieltä🙂

Irish (or Irish Gaelic) was the first interesting thing that I noticed already at the airport (green texts). Fascinating language! When you see it written, you have no idea how to pronounce it correctly… We heard it on the radio and couldn’t understand a word. I guess that’s how foreigners feel when they hear Finnish🙂

Ajomatkallamme etelästä pohjoiseen teimme pikapysähdyksen pienelle hautausmaalle (älä kysy miksi😉 ). Irlantilaiset haudat näyttivät hieman erilaiselta kuin haudat Suomessa tai täällä Saksassa. Useat haudat olivat nimittäin koristeltu pienillä kirkkailla kivillä. Kaunista.

On our way from south to north we made a quick stop to a small cemetery (don’t ask why😉 ). The Irish graves looked a bit different than the usual ones in Finland or here in Germany. Many graves were decorated with small bright stones. Beautiful.

 

 

 

 

 

 

Olimme reissussa sunnuntaista perjantaihin. Päivät olivat pitkiä, joten emme valitettavasti ehtineet tutustua kaupunkiin (keskustaan) kuin pikaisesti. Sen kuitenkin huomasimme, että jopa kasvisruokaa oli vaikea löytää (tai ainakin valikoima ravintoloissa oli suppea), vegaaniruoasta puhumattakaan. Yritimme kuitenkin parhaamme.

We were on the trip from Sunday to Friday. The days were long, so unfortunately we didn’t have much time to look around the city (center). But what we noticed was that it was even hard to find vegetarian food (or at least there were very few options on the menus), let alone vegan food. We tried our best though.

Belfast tai Pohjois-Irlanti tuo monelle mieleen uskontojen väliset kahakat. Kysyimme tapaamiltamme ihmisiltä minkälainen nykytilanne on. Mitä nuorempi vastaaja oli, sitä vähemmän erimielisyyksiä ja ongelmia tuntui olevan. Mutta ilmeisesti kaupungissa on edelleenkin alueita, joissa on ns. rauhanportteja (peace gates) toiminnassa. Eli öisin alueiden portit suljetaan mellakoiden tai ilkivallan estämiseksi. Nujakointia on edelleen, mutta kuulemma syyt niihin eivät ole enää niinkään uskonnollisia, vaan enemmänkin esim. huumeisiin liittyviä. Näimme päivien aikana yhden panssaroidun poliisiauton (oli muuten erikoinen näky) ja ilmeisesti juuri sinä päivänä jossain päin kaupunkia oli löydetty ja purettu pommi.

Belfast or Northern Ireland remind many people about fights between religions. We asked the people we met how they see the current situation. The younger the person, the less disagreements and problems there seemed to be. But apparently there are still areas in the city, where they use “peace gates” to close the areas with gates during the nights in order to prevent disorder or vandalism. There’s still some fighting going on, but the reasons are not religious anymore, but more related to e.g. drugs. During the days we saw one armed police car (it was a peculiar sight) and apparently that day they had actually found and disarmed a bomb somewhere in the city.

Belfast City Hall by night

Kysyimme myös ihmisiltä, mitä he vastaavat, kun heiltä kysytään mistä he ovat kotoisin? He kun saavat valita joko irlantilaisen tai brittiläisen passin. Suurin osa sanoi olevansa irlantilainen, jotkut sanoivat pohjoisirlantilainen ja ainoastaan yksi sanoi olevansa brittiläinen. Ja heti sen sanottuaan hän päivitteli sitä, että oh no, hän taisi sanoa sen ravintolassa liian kovalla äänellä. Me ajattelemme, että mitä väliä, mutta heille se on normaalia arkea olla varautuneita näiden asioiden suhteen. Sentään seka-avioliitot (protestantin ja katolilaisen kesken) eivät olleet kenellekään este, mutta ilmeisesti isovanhempien sukupolvelle se olisi ollut. Mutta hei, ilmeisesti pojasta polvi paranee tässäkin asiassa.

We also asked people what they answer when someone asks them where they are from? They can choose either an Irish or British passport. Most people said they are Irish, some from Northern Ireland and only one said that he’s British. And immediately after saying that he got nervous because he felt he had said it a bit too loud in a restaurant. We think, what does it matter, but for them it’s part of normal live being conscious about these things. At least a mixed marriage (between a protestant and a catholic) wasn’t a no go for anybody. But apparently for their grandparents’ generation it would have been. But hey, apparently the situation improves generation after generation.

Ainiin, koko kaupunki oli kovan Titanic-kuumeen vallassa. 15.04. tuli kuluneeksi tasan 100 vuotta Titanicin uppoamisesta neitsytmatkallaan Southamptonista New Yorkiin. Laivan nimittäin rakensi Belfastissa Harland and Wulff -niminen yritys. Aikoinaan kun alus upposi, kaupunkilaiset halusivat lähinnä unohtaa koko tragedian, olivathan he rakentaneet sen. Mutta kun ajan kuluessa on käynyt selväksi, ettei uppoamissyy johtunut laivan rakenteista, on Titanicista tullut kansallinen ylpeys. Belfastista löytyy Titanic-keskus, Titanic-näyttelyitä, Titanic-teemaisia ravintolamenuja, Titanic-koruja ja vaikka mitä muuta…

The city had a Titanic fever. On the 15th of April it was exactly 100 years since Titanic sank on her maiden voyage from Southampton to New York City. The ship was built in Belfast by Harland and Wulff shipyard. At the time when the ship sank, the city just wanted to forget the whole tragedy. But as time has passed and it has become clear that the reason for going under was not due to a structural problem, Titanic has become a national pride. You can find a Titanic Center, Titanic exhibitions, theme menus at restaurants, Titanic jewellery and all kinds of other things…

Nyt odottelen jo seuraavaa Irlannin matkaa, joka suuntautuu Dubliniin toukokuun puolessa välissä🙂

I’m already looking forward to the next trip to Dublin, Ireland, in the mid of May🙂

PS. Näimme myös paljon lampaita, kuten arvata saattaa… We also saw plenty of sheep, as you can imagine…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s