Hyvät tavat kaunistavat – Manners maketh man

Saksalaiset jaksavat edelleen yllättää… Valitettavasti tällä kertaa negatiivisesti, nimittäin epäystävällisyydellään. Kun muutin Saksaan lähes 9 vuotta sitten (apua, onko siitä niin kauan😉 ), olin jotenkin kuvitellut, että saksalaiset olisivat ystävällistä ja avuliasta kansaa. Yllätys olikin aika suuri, kun pian huomasin, että nahkahousukansa olikin useassa tilanteessa jopa omaa pohjoista möllikkäkansaani epäystävällisempää. Joissain tilanteissa ei-saksalaisuuteni saattoi tietysti vaikuttaa asiaan, mutta sen ei pitäisi. Ei missään eikä koskaan.

The Germans still surprise me… And unfortunately this time in a negative way, namely their unfriendliness. When I moved to Germany nearly 9 years ago (oh my god, has it been that long😉 ), I had somehow thought that Germans would be friendly and helpful. My surprise was quite big, when I quickly realized that in many situations the Lederhosen people were even more unfriendly than my own sulky northern people. In some situations me not being German might have had an impact, but it shouldn’t. Nowhere and never.

Annan muutaman esimerkin viimeisten päivien ajalta valaista asiaa. Tilasin viime maanantaina Tyttären syntymäpäiväjuhlille koristetavaraa netin kautta. Heidän omilla nettisivuillaan luki, että toimitusaika Saksassa on 1-3 työpäivää. Varmuuden vuoksi kirjoitin tilaukseen erikseen, että tarvitsemme tavarat viimeistään lauantaina ja jos tavarat eivät siihen mennessä meille ehdi, niin pliiiiiis ilmoittakaa. Paketista ei ollut tietoakaan perjantai-iltapäivällä, joten soitin firman numeroon. Tiedustelin kauniisti, että mikähän tilaukseni tilanne on ja että ehtiikö se meille huomiseksi. Äkäinen naisääni linjan toisessa päässä kertoi minulle, että tilaus oli lähtenyt heiltä torstaina, mutta hän ei tiedä, missä paketti menee. Ihmettelin, että eikö heillä ole paketeille DHL:n seurantanumeroa, johon vastaus oli ei. Ääni linjalla jatkoi, että olisinhan voinut ottaa yliyön express-toimituksen (15-25€ verrattuna normaaliin 4,90€ hintaan, hmm), niin olisin varmistanut paketin perilletulon ajallaan. Johon minä muistutin, että tämän vuoksi varta vasten kirjoitin tilaukseen, että ilmoittakaa ystävällisesti, jos paketti ei ehdi perille 5 päivässä (täällä posti jaetaan lauantaisinkin). Ihmettelin vielä kerran, että outoa ettei heillä ole seurantanumeroa, jonka avulla voisin itse seurata toimitusta. Yhtäkkiä numero löytyikin! Voi hyvät hyssykät, oliko tässä nyt kyse vaan siitä, ettei naikkonen linjalla viitsinyt itse tsekata sitä tai älynnyt edes numeroa minulle tarjota? Joka tapauksessa puhelun lopussa kerroin hänelle kauniisti, että todennäköisesti en tule koskaan tilaamaan heiltä enää mitään.

I’ll let a few examples from the past few days explain what I mean. I ordered some decorations for Daughter’s birthday party from an internet store on Monday last week. In their website it said that the delivery will happen within 1-3 working days in Germany. Just to make sure, I wrote separately in the order that we need the stuff at the latest on Saturday and if they can’t make the delivery, please let me know. As the package hadn’t arrived by Friday afternoon, I called them. I asked nicely for the status of my order and if it will still be delivered on time. An irritated female voice on the other end of the line told me that the goods had left their storage on Thursday, but she doesn’t know where the package is. I told her that it amazes me if they don’t have a DHK tracking number for the package. I was told no, they don’t have any. The voice continued that I could have always chosen the overnight express delivery (15-25€ instead of 4,90€, hmm) to ensure that the package arrives on time. I reminded her once more that because of this, I had written in my order that please be so kind and inform me if the package can’t be delivered in 5 days (here the post is delivered also on Saturdays). And once more I wondered about them not having a tracking number that I could use to check the progress. Magicly, all of a sudden there was a tracking number after all! My goodness, was it only that she couldn’t be bothered to check it herself or didn’t have the brains to offer it to me? Whatever the reason, I told her nicely in the end of the call that I will most likely never use their services again.

Toinen tuoreempi esimerkki on tältä aamulta, kun kävin ruokaostoksilla lähellä olevassa Rewessä. Olen lastemme tarhassa ruokaostosvastaava, joten käyn heille kaupassa kerran viikossa. Tällä kertaa ostoslistalta löytyi punajuurimehua, jota hyllystä löytyi vain yksi purkki. Bongasin naishenkilön purkamassa ja hyllyttämässä tavaraa, joten kysäisin häneltä, että löytyisikö mehua enempää? Hän vastasi vahvalla aksentilla (sentäs saksaksi, välillä ko. henkilöt eivät osaa saksaa ollenkaan), ystävällisesti tosin, että valitettavasti hän ei osaa auttaa, koska on töissä varastossa. Mutta että yläkerrassa tai kassoilla osaavat auttaa. Kiitin ja marssin yläkertaan. Näin vihannestiskillä naisihmisen, jolta pyysin apua. Ensimmäisenä hän kertoo minulle äkäisesti, että hän on täällä vihannesosastolla töissä, miten hänen pitäisi tietää mitä heillä on varastossa? Lisäsi vielä, että kassoilla tietävät. En viitsinyt edes kiittää häntä moisesta kommentista, sanoin vain ok. Seuraava etappi kassa… Laitoin muut ostokseni kassahihnalle ja selitin kassalla olevalle n. 5-kymppiseltä leidille, että tarvitsisin lisää mehua, mutta en löytänyt hyllystä. Hän katsoo minua kuin imbesilliä ja vastaa “pitäisikö minun vai lähteä kävelemään varastoon ja tarkastamaan, että löytyykö mehuja lisää?” Johon minä kärsivällisesti vastaan, että olen jo tiedustellut asiaa kahdelta eri henkilöltä ja molemmat ovat ohjanneet minut kassalle. Ja että kenties hän voisi soittaa jonnekin ja kysyä, onko niitä mehuja lisää. Sentäs silloin hän otti luurin pikku kätöseensä ja soitti. No mehuja ei löytynyt, mutta tulipahan tarkistettua. Eikä ole muuten todellakaan ensimmäinen kerta, kun olen käynyt läpi samanlaisen rumban samaisessa kaupassa.

Another recent example from this morning when I went grocery shopping in a Rewe nearby. I’m responsible for the groceries at the kindergarten, so once a week I go shopping for them. This time there was beetroot juice on the list, but they only had one carton on the shelf. I saw a lady unpacking and putting stuff on the shelves, so I asked her if they would have more juices? She replied with a strong accent (at least in German, sometimes the people working there don’t speak German at all), in a friendly manner, that unfortunately she can’t help me because she works only in the storage. But that the people (working for Rewe) upstairs could help me. I said thank you and headed upstairs. I saw a woman by the veggie counter and I asked her for help. The first thing she tells me (she was very annoyed) is that she works in the veggie department, how should she know what they have in the storage? And she told me to ask from the till. I didn’t even bother to thank her, just said ok. Next stop, till… I put my stuff on the belt and explained to the 50 something cashier lady that I need more juices but there were none on the shelf. She looked at me like an imbecile and tells me “so should I go for a walk in the storage to check if there are more juices?” I answered her patiently that I already asked two people and they both directed me to the till. And that perhaps she could call someone and ask if there are more juices. At least then she picked up the phone and called. Well, there were no juices, but at least she checked. And believe me, this is not the first time that I’ve gone through the same process in the same store.

Tai kun viime viikolla kuntosalilla pukuhuoneessa ollessani löin otsani aika kovaa ylläolevan pukukopin oveen, jonka eräs naishenkilö oli siihen avannut. Ei, ensimmäiseksi ei kysytty, että olenko kunnossa vaan nostettiin kädet ylös ja sanottiin “minä avasin oven jo ennen kuin kumarruit”. Voi kiesus sentään! Juu, itse siihen kumarruin ja epähuomiossa löin pääni, otin täyden vastuun. Ja olin sanaton.

Or like last week in the gym’s changing room when I hit my forehead quite hard to the door of the locker above, which this one woman had opened. No, she didn’t ask me first if I was ok, but lifted her hands up and said “I opened the door before you bent down”. Oh my… Yes, I bent down myself and I accidentally hit my head, so I took full responsibility. And I was speechless.

En sano, etteikö Saksassakin saisi hyvää palvelua, mutta kyllä se on enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Monia saksalaisia selvästikin vaivaa jonkinlainen “en se ollut minä, en ota vastuuta” -mentaliteetti, liekö peruja historiasta? Monista tilanteista kun selviäisi paljon helpommin ja nopeammin vain hippusella ystävällisyyttä ja avuliaisuutta – ihan ns. perustapoja hyödyntäen. Aina ei tarvitsisi olla se Besserwisser.

I’m not saying that you can’t get good service in Germany, but it is unfortunately more an exception than a rule. Many Germans seem to have somekind of “it wasn’t me, I’m not taking responsibility” mentality, I wonder if it’s a remain from history? You would get by easier and faster in many situations with only a little bit of friendliness and helpfulness – just using so called basic manners. You don’t always need to be the one who knows the best, a Besserwisser.

One thought on “Hyvät tavat kaunistavat – Manners maketh man

  1. no huh-huh! mut eipä täällä pääkaupunkiseudullakaan ihan järjettömän usein törmäile avuliaisiin taikka hyväntuulisiin vastaantulijoihin. pikemminkin se on kai sitä helsingin “kuuluisaa” välinpitämättömyyttä! ihmiset on vaan näköjään ihan globaalisti unohtaneet sen, miten positiivinen vaikutus on yhdellä pienellä anteeksipyynnöllä tai ystävällisellä hymyllä😀

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s