Reissu naapuriin – Trip to the neighbour

Kolmisen viikkoa sitten kävimme lyhyellä reissulla Wienissä, Itävallan ihanassa pääkaupungissa. Kyseessä oli eräänlainen ex tempore matka, sillä päätimme vasta n. viikkoa ennen, että lähdemme sinne koko perheen voimin. Mies oli menossa sinne joka tapauksessa koulutukseen yhdeksi päiväksi, joten päätimme pidentää reissua vähän.

About three weeks ago we went on a short trip to Vienna, the lovely Austrian capital. It was a sort of an “ex tempore” trip, as we decided only about a week before that we all go there. Husband was going there anyway for a one day training, so we decided to extend the trip a bit.

Wienin legendaarinen Sacher-hotelli - The legendary Hotel Sacher in Vienna

Katukyltti seinässä - Street sign on the wall

Bussipysäkki à la Wien - Bus stop à la Vienna

Matkustimme Wieniin junalla ja sitä lapset odottivat kovasti etukäteen. Tämä oli Pojan ensimmäinen kerta kunnon pikajunassa, Tytär on tainnut matkustaa junalla yhden kerran ennen tätä. Junalla matkustukseen en nyt siis laske Münchenissä ja ympäristössä ajeltuja S-Bahn matkoja 😉 Heti kun juna lähti liikkeelle Münchenin päärautatieasemalta, alkoi lastemme iloinen (ja kovaääninen) pulina, heidänhän piti tietenkin kommentoida kaikkea näkemäänsä (muita junia, autoja, ihmisiä, rakennuksia jne.). Ennen matkaa kysyin mieheltä, että oliko järkevää varata liput 1. luokasta, omien lasten aktiivisuus- ja volyymitason tuntien… Onneksi kanssamatkustajat tuntuivat olevan leppoista porukkaa, kukaan ei mulkoillut murhaavasti, vaikka lapset välillä mölisivätkin. Ja onneksi meillä oli mukana kirjoja, piirustustarvikkeita, läppäri ja lasten dvd:itä. Ensimmäisen kerran he nimittäin kysyivät jo ennen Salzburgia, että milloin ollaan perillä. Ja matkaahan oli jäljellä vielä n. 3,5 tuntia 😉

We travelled to Vienna with the fast train and the kids were looking forward to that in advance. This was Son’s first time in a proper fast train, I think Daughter had been in a train once before that. And I’m not counting the times in the local S-Bahn in Munich and around 😉 Immediately after the train left Munich central railway station, our kids started to blabber happily (and loud), of course they had to comment everything they saw (other trains, cars, people, buildings etc.). Before the trip I asked Husband if it was wise to book the tickets in 1. class, knowing the activity and volume levels of our kids… Fortunately people sitting around us seemed to be pretty relaxed, as no-one was staring at us angrily, although the kids got a bit loud every now and then. And luckily we had books, pens and paper, and laptop and dvd’s with us. Because already before Salzburg they asked “when are we there?” for the first time. And we still had about 3,5 hours left 😉

Toinen uusi kokemus lapsille oli hotellissa yöpyminen. Lapset ovat kuulleet hotelleista, koska Isi matkustaa paljon ja olemme käyneet häntä hotellissa moikkaamassakin joskus, mutta onhan se ihan eri asia kun saa yöpyä siellä itse. Ja mikä paratiisi, sillä huoneessa oli telkkarikin… Kotona emme katsele telkkariohjelmia juuri koskaan, sillä jos katsomme jotain, se on joko dvd läppäriltä tai pienestä telkkarista, joka meillä on yläkerrassa.

Another new experience for the kids was sleeping in a hotel. They’ve heard about hotels, as their Dad travels a lot and we’ve even visited him a few times in a hotel, but it’s another thing when you experience it yourself. And what a paradise, as there was a TV in the room… At home we never really watch TV programs, because when we watch something, it’s either a dvd from the laptop or from the small TV that we have upstairs.

Mies oli lauantain koulutuksessa, joten meikäläinen viihdytti jälkikasvua koko päivän iltaan saakka. Kävimme perhostalossa ihastelemassa kirjavia siivekkäitä, ravintolassa syömässä (se on lastemme yksi lempijutuista, yllättävää), ihastelimme kaupungissa ympäriinsä meneviä hevoskärryjä sekä matkustimme Wienin metrolla. Itse olisin vanhana Sissi-fanina käynyt myös Sissi-museossa, mutta en uskaltanut lähteä sinne lasten kanssa.

Husband was in a training on Saturday, so it was my responsibility to entertain the kids the whole day until evening. We went to see some colourful butterflies, ate in a restaurant (that’s one of kids’ favourite things, what a surprise), looked at the horse carriages (fiaker) going around the city and travelled with the underground. As an old Sissi fan I would have wanted to visit the Sissi museum, but I didn’t dare to go there with the kids.

Kävimme myös Stephansdomissa eli Wienin tuomiokirkossa, jossa käynnissä oleva jumalanpalvelus sekä se, että sytytin kirkossa kynttilät äitini ja mummoni muistoksi olivat hieman liikaa Tyttärelle. Sen jälkeen kesti 10-15 minuuttia saada hänet rauhoittumaan ja lopettamaan itkunsa. Hän on vain niin kamalan herkkä.

We also visited Stephansdom (St. Stephen’s Cathedral), where the ongoing service and the fact that I lit candles for the memory of my mum and grandma, were a bit too much for Daughter. It took 10-15 minutes to calm her down and stop crying after that. She is just sooooo sensitive.

Päivä meni iltapäivään asti ihan kivasti eli normaalein kitinöin ja kiukutteluin 😉 Kun pääsimme iltapäivällä takaisin hotellihuoneeseemme, silloin lähti kyllä ns.mopo käsistä. Molemmat lapset olivat totaalisen väsyneitä, mutta päikkäreillehän ei suostuttu menemään. Sen sijaan hypittiin ja pompittiin ympäri huonetta, kiusattiin toista, ei kuunneltu mitään jne. Jossain vaiheessa luovutin ja katsoin parhaakseni olla tekemättä tai sanomatta yhtään mitään. Odottelin siis kahden pikku apinan kanssa Miestä “kotiin” palauttamaan kurin ja järjestyksen. Ja niinhän siinä kävi, että kun Isi astui ovesta sisään, niin lapset olivat kuin herran enkeleitä. Samperi soikoon, arvatkaa ärsyttikö!!!

The day went fine, so with normal amount of whining and acting up 😉 When we got back to the hotel room in the afternoon, hell broke loose. Both kids were dead tired, but of course they refused to take a nap. Instead they jumped around the room, teased each other, didn’t listen to a word I was saying etc. At some point I just gave up and decided not to say or do anything. There I was, with two little monkeys, waiting for Husband to come “home” to bring back some order and discipline. And that’s exactly what happened. When Dad entered the room, the kids were like little angels. God damn, you can imagine how pissed off and annoyed I was!!!

Sunnuntaina tarkoituksenamme oli mennä vielä kaupunkikierrokselle hevoskärryillä (fiaker). Kuten sanoin, kävimme lasten kanssa pällistelemässä niitä jo edellisenä päivänä ja koska ajattelin, että Mieskin haluaisi kokea moisen, päätimme lykätä kärryttelyä sunnuntaille. Paha virhe! En nimittäin ajatellut, että hevoskärryilläkin on sunnuntailisät. Hinnat olivat jo muutenkin korkeat (muistaakseni 20 min. maksoi 40 euroa, 40 min. 60 euroa ja 60 min. 90 euroa, tai jotain sinne päin…), mutta sunnuntaina 20 min. ajelulla olikin yhtäkkiä hintaa 55 euroa ja 40 min. ajelulla 80 euroa. Tunnin ajeluja ei tehty ollenkaan. Olimme ajatelleet tehdä 40 min. kierroksen, mutta sai ihan periaatesyistä jäädä seuraavaan kertaan. Rajansa kaikella. Korvauksena lapsille menetetystä heppa-ajelusta veimme heidät syömään suklaakakkua. Mitäpä sitä muutakaan Wienissä? 😉

On Sunday we wanted to go for a city tour with the horse carriage (fiaker). As said, me and the kids went to see them already the previous day and as I thought that Husband would also enjoy it, we decided to do it on Sunday. Big mistake! Namely, it didn’t occur to me that the carriages have Sunday fees too. The prices were already quite high (if I remember correctly, 20 minutes cost 40 euros, 40 minutes 60 euros and 60 minutes 90 euros, or something like that…), but on Sunday the 20 minute ride cost 55 euros and 40 minute ride 80 euros. There was no 60 minute rides at all. We had thought about doing a 40 minute ride, but decided not to. I mean, there are limits. Well, as a pay back for a lost horse carriage ride, we took the kids for some chocolate cake. What else is there to do in Vienna? 😉

Paljon jäi vielä näkemättä, mm. Sissi-museoni ;-), joten odotan jo seuraavaa vierailua.

There are still lots to see in Vienna, e.g. my Sissi museum ;-), so looking forward to the next visit.